sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Julien's Auctions Marilyn Monroe 2014 catalog

Sain tällä viikolla paketin Julien's Auctionsilta. Marraskuussa Julien's Auctions järjestää valtavan Marilyn Monroe -huutokaupan: kyseessä on kolmepäiväinen tapahtuma, ja huutokauppakatalogi on neliosainen setti. Aikani pähkäiltyäni tilasin lopulta katalogin, ja samalla myös parin vuoden takaisen Julien's Auctions Marilyn Monroe 2014 -katalogin. Se siis saapui postiin (marraskuun isot katalogit eivät ole vielä valmiita). Voiko huutokauppakatalogia edes sanoa kirjaksi?



Marilyn Monroe 2014 on pehmeäkantinen, 131-sivuinen katalogi, jonka kiiltävässä kannessa komeilee tietysti Marilyn. Sisällä on kuvia huutokauppakohteista hinta-arvioineen. Tässä tapauksessa koko katalogi on pelkkää Marilynia: on valokuvia, kirjeitä, vaatteita ja jopa röntgenkuva, eikä siinä vielä kaikki. Osa kohteista on nähty huutokaupoissa ennenkin, mutta nk. Lost Archivesin tavarat ovat ensimmäistä kertaa mukana.

Ja ovathan ne ihania. Osa esineistä on hyvin yksityisiä, kuten vaikkapa kirjeet Arthur Milleriltä tai Joe DiMaggiolta. Osa kirjeistä on sumennettu niin, ettei tekstistä saa selvää. Marilyn-tutkijaa se tietysti hermostuttaa, mutta ymmärrän kyllä keräilijän näkökulman. Myös osa valokuvista on erittäin pieniä, mutta mukana on myös suurikokoisia kuvia Marilynista, luettavia kirjeitä ja sähkeitä ja selkeitä kuvia muista esineistä.



Katalogi on kaunis, kiinnostava ja erinomainen lisä Marilyn-kokoelmiin. Kun kerran eräs havitelluimmista Marilyn-kirjoista on Christie's Personal Property of Marilyn Monroe – siis huutokauppakatalogi legendaarisesta vuoden 1999 Marilyn-huutokaupasta  – tämäkin katalogi on luettavissa Marilyn-kirjoihin. Loppujen lopuksi se antaa mahdollisuuden kurkistaa Marilynin elämään, ja niinhän parhaat kirjat tekevät.



I got a parcel from Julien's Auctions this week. You may already know, but there will be a huge Marilyn Monroe auction at Julien's in November – a three day event with a box set of four catalogs. After hesitating at first because of the price tag, I finally ordered the box set, along with the 2014 Julien's Auctions Marilyn Monroe catalog. That's what came in the mail (the November catalogs are not ready to ship yet). But can you even call a catalog a book?




The 2014 Marilyn Monroe is a soft back, 131-page catalog featuring MM on its glossy cover. Inside there are photos of the auction lots, ie. items for sale with price estimates. In this case, it's all about Marilyn: there are photos, letters, clothes, even a chest x-ray – the list goes on and on. Some of the items have been auctioned previously, but those from the Lost Archive are here for the first time.

And let's face it: the items are lovely. Some of them are very private, such as letters from Arthur Miller or Joe DiMaggio. Some letters have been blurred so that they remain a secret to everyone else but the person who buys them. As a Monroe researcher, this bugs me a bit, but at the same time I can understand the collector's viewpoint. Some of the contact sheet photos are also quite small, but there are also larger, clearer photos of Marilyn, readable letters and telegrams, and clear photos of other items.




The catalog is beautiful, interesting and a great addition to a MM collection. As one of the most sought after Marilyn books is Christie's Personal Property of Marilyn Monroe – an auction catalog from 1999, in my opinion this catalog can also be considered a Marilyn book. After all, it gives us a glimpse into Marilyn's life, and isn't that what the best books do.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Lois Banner & Mark Anderson: MM - Personal

Vuonna 2008 Marilyn-maailma kohisi: kaksi arkistokaappia täynnä Marilyn Monroen papereita oli löydetty. Kaikki oli arkistoitu siististi kansioihin, ja kun ne avattiin, paljastui pala kadoksissa ollutta Marilynin elämää. Arkistossa oli niin henkilökohtaisia kirjeitä, sähkeitä, kuitteja, valokuvia... kaikkea arkipäiväistä, jota ihmiseltä jää jälkeensä. Kaappien sisältöä pidettiin Marilyn-tutkimuksen Rosettan kivenä.



Ja juuri siksi tästä kirjasta on niin vaikea kirjoittaa. Marilynin yksityiset paperit kaivettiin esiin varastosta, kuvattiin ja sittemmin niitä on ollut tarjolla huutokaupoissa vaikka kirjassakin mainitaan suunnitelmista sijoittaa ne museoon. Yksityisistä muistiinpanoista on tehty toinenkin kirja, Välähdyksiä, sirpaleita, joka herättää samanlaisia tunteita kuin tämäkin kirja.

Samaan aikaan kun Marilynin yksityiselämän julkistaminen tuntuu jopa pelottavalta, se on myös helpotus. Marilynista on kirjoitettu kaikenlaista roskaa niin, että todellinen Marilyn tuntuu välillä hukkuvan kaiken hänen ympärilleen kudotun alle. Näissä kahdessa kirjassa näkyy todellinen Marilyn. Marilynin omat tekstit, muistiinpanot, kirjeet ja muut lippulappuset näyttävät meille hänen ajatuksenjuoksunsa ja tuovat hänet hetkeksi lähemmäs.



Ja onhan kirja upea. Se on kaunis, tyylikkäästi koottu ja edelleen aivan uskomaton. Se on todellinen aarre. Vaikka minusta on aina vaikea valita parhaita kirjoja tai edes kymmentä parasta, tämä on ehdottomasti niiden joukossa. Se on hyvin luotettava, sillä onhan sen aineisto Marilynin omaisuutta. Lähes ainoaksi kysymysmerkiksi jää kuva pikkutytöstä sivulla 162, sillä se ei vastaa muita Marilynin lapsuuskuvia ollenkaan.

MM Personal on todella arvokas teos Marilyn-tutkijalle, erityisesti kun arkistot itsessään eivät ole käytössä. Ihanteellisessa tilanteessa arkistot olisivat kokonaisuudessa jossain sellaisessa paikassa, jossa Marilynista kiinnostuneilla olisi mahdollisuus nähdä ne ja tutkijoilla olisi mahdollisuus tarkastella niitä lähemmin. Näin ei ole, mutta ainakin meillä on tämä kirja.



In 2008 the Marilyn Monroe community was buzzing: two file cabinets filled with MM documents were found.  Everything had been filed and archived neatly, and when the files were opened, they revealed a piece of Marilyn's life that had been missing. They included letters, telegrams, receipts, photos... everything ordinary that a person leaves behind. The contents of the cabinets were considered the Rosetta Stone of Marilyn research.




And that is exactly why it's so difficult to review this book. Marilyn's private papers were taken out of storage, photographed and later turned up at auctions even if there were talks of having the whole collection put in a museum. There is also another book that contains Marilyn's private notes: Fragments, which stirs up similar emotions as MM - Personal.

While the publication of Marilyn's private life feels almost scary, it's also a relief. So much trash has been written about Marilyn that the true person gets lots under the webs that have been weaved around her. These two books show Marilyn, the real person. Her own notes, letters and other written pieces allow us to see her thought process. They bring her closer if only for a fleeting moment.


And the book is gorgeous. It's beautiful, elegantly put together and still just as amazing as when I first opened it. It's a real treasure. I'm terrible at naming my top ten favorite MM books, but this is definitely one of them. It's very reliable; after all, the source material was owned by Marilyn. Only a couple of question marks can be found in the entire book, one of them being the photo of a little girl on page 162, which looks nothing like Marilyn in her other childhood photos.

MM Personal is a valuable book for Marilyn researches, especially considering that the archives themselves are not available. In an ideal situation, the whole contents of the archives would be somewhere where Marilyn fans could see them and Marilyn researches could study them. This is not the case, but at least we have this book.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Frederic Cabanas: Marilyn Monroe

Frederic Cabanas on espanjalainen Marilynista kiinnostunut mies, joka paitsi on kirjoittanut useamman kirjan Marilynista myös pitää Euroopan ainoaa Marilyn-museota. Hänen kirjansa ovat keräilykappaleita, sillä niitä ei ihan joka kaupassa myydä. Cabanasin Marilyn in Spain on yksi kirja-aarteistani, ja keväällä sain toisenkin kirjan, ytimekkäästi nimetyn Marilyn Monroen.



Marilyn Monroe keskittyy Marilyn-kirjoihin. Cabanas on lajitellut ne viiteen kategoriaan:
1) Marilynista kertovat kirjat
2) Marilyniin viittaavat kirjat
3) Marilynin elokuvista kertovat kirjat
4) Romaanit, joissa viitataan Marilyniin
5) Lehdet, jotka on kokonaan omistettu Marilynille

Kirjassa on muutama esipuhe (myös englanniksi) ja sitten alkaa varsinainen luettelo. Kirjoista mainitaan tekijä, painos, ISBN-numero, hinta, kova- tai pehmeäkantisuus, kustantaja ja kieli. Mukana on myös kuvia kirjojen kansista. Luettelo sisältää yli 500 nimikettä, se on tarkka ja kirjan julkaisun aikoihin (1992) se on varmasti ollut loistava opas tarjolla oleviin Marilyn-kirjoihin. Cabanas huomauttaa, ettei luettelo ole täydellinen: se perustuu vain hänen omiin kokoelmiinsa!



Cabanasin Marilyn Monroe on kiinnostava pieni opus Marilyn-kirjojen maailmaan. Toivottavasti  siitä julkaistaan vielä uusi, täydennetty laitos, sillä 25 vuoden aikana on ehditty julkaista melko monta Marilyn-kirjaa ja veikkaanpa, että herra Cabanas on täydentäynyt niillä kokoelmiaan.



Frederic Cabanas is a Spanish Marilyn enthusiast, who not only has written several books on Marilyn but also has the only Marilyn Museum in Europe. His books are collectibles, because they're not that easy to find. Marilyn in Spain is one of my most treasured books, and this spring I got another of his books, simply titled Marilyn Monroe.




Marilyn Monroe focuses on the Monroe bibliography. Cabanas has sorted the books into five categories:
1) Books written on Marilyn Monroe
2) Books with reference to Marilyn Monroe
3) Novels of Marilyn Monroe's Films
4) Novels with reference to Marilyn Monroe
5) Full magazines on Marilyn Monroe

The book begins with a preface, acknowledgements, author's note and a short guide on how to read the book. These are all in English as well. After that, the listing begins: not only the title of the book but also the author, edition ISBN number, price, binding, publisher and language are mentioned. There are photos of some of the book covers. It includes over 500 titles, it is precise and when it was first published (in 1992) it must have been a great resource on MM books. Cabanas points out that the list is not complete: it's simply based on his own collection!




Marilyn Monroe by Cabanas is an interesting little book about Marilyn books. I hope there will be a second, revised edition someday because there have been quite a lot of Marilyn books published in the last 25 years, and I'm sure Mr. Cabanas has been adding to his collection.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

April VeVea: Marilyn Monroe: A Day in the Life

Tätä kirjaa odotin innolla, joten tilasin sen heti kun se julkaistiin. Se saapui 3. elokuuta, siis samalla viikolla kuin oli Marilynin muistotilaisuus. En kuitenkaan malttanut antaa sen odottaa paria päivää, vaan tempaisin paketin auki ja ilahduin jo kauniista kannesta.



Marilyn Monroe: A Day in the Life on aikajana Marilynin elämästä. Varmasti monet fanit ovat koonneet aikajanoja jossain vaiheessa, mutta on hienoa, että sellainen on saatavana myös kirjana. April VeVea on tehnyt todella tarkkaa tutkimustyötä ja kirja on täynnä luotettavaa tietoa. On helpottavaa, kun ei lukiessa tarvitse koko ajan pohtia, pitäisikö tämänkin tiedon paikkaansapitävyys tarkistaa itse, vaan voi luottaa että kirjailija on tehnyt sen lukijan puolesta. Kirjassa on myös muutamia kuvia.

Kirja on erittäin kätevän kokoinen. Se ei ole valtava, joten sitä on helppo selailla ja tarkistaa, mitä Marilyn teki tiettynä päivänä. On kiinnostavaa nähdä, miten asiat liittyvät toisiinsa; tuntuu todellakin, että kävelee Marilynin jalanjäljissä. Marilyn ei ole vain myytti ja ikoni vaan myös elävä ihminen, joka kirjoitti shekkejä ja tapasi ystäviä.



Epäilen, ettei A Day in the Life koskaan pääse kirjahyllyyn asti, koska käytän sitä jatkuvasti. Kirja toimii erinomaisesti hakuteoksena, johon on helppo viitata. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan.



I've been waiting for this book to be published, so when it finally was, I ordered it almost immediately. It arrived on August 3rd, during the week when I think of Marilyn even more than usual. I was exited when the lovely cover emerged from the parcel, and I had to start reading it right away.

Marilyn Monroe: A Day in the Life is a timeline of Marilyn's life. I'm sure many Marilyn enthusiasts have compiled their own timelines at some point, but it's great to have on in book form. VeVea has done her research and the book is filled with information that's accurate and reliable. You don't get the feeling that you need to constantly check where the author got this or that information; instead, you feel like you can trust the book. There's also a photo section in the middle of the book.




The size of the book is very handy. It's not too huge so that you can easily check whatever date you need to check. It's easy to find what you're looking for. It's nice to see how things connect together; you really feel like you're tracing the footsteps of a person. Marilyn is not just a myth or an icon, she was also a living person who wrote checks and met friends.




I have a feeling that A Day in the Life is one of those books that never find their way to the bookshelf, because I'm constantly referring to them. It's a great reference book for whenever you need to check where Marilyn was or what she was doing on a certain date.  I highly recommend this book to any student of Marilyn.

perjantai 5. elokuuta 2016

54 vuotta sitten / 54 years ago

Marilyn Monroe kuoli hieman puolenyön jälkeen 5. elokuuta 1962. 54 vuotta ei kuitenkaan ole saanut Marilynia painumaan unholaan. Edelleen ihmiset ympäri maailmaa katsovat hänen elokuviaan, lukevat hänestä kirjoitettuja kirjoja ja vierailevat Marilyniin liittyvissä paikoissa. Puolen tunnin kuluttua Westwoodin hautausmaan kappelissa alkaa Marilynin muistotilaisuus, jota voi seurata netin kautta livenä Marilyn Remembered Fan Clubin Facebook-sivuilla. Marilynia muistellaan hyvällä edelleen.



Marilyn Monroe passed away shortly after midnight on August 5th, 1962. 54 years have not caused her to be forgotten. People around the world watch her movies, read books about her and visit places she once walked on. A memorial will begin in a half an hour at the chapel of Westwood Cemetery. You can watch it live on the Facebook page of Marilyn Remembered Fan Club. We're still holding a good thought for Marilyn.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

James Dougherty: Secret Happiness of Marilyn Monroe

Yksi 90-vuotispäivän yhdeksästä kirjasta oli James Doughertyn Secret Happiness of Marilyn Monroe. Itse asiassa se oli ensimmäinen, jonka syntymäpäivää varten tilasin, ja kauheasti teki mieli tempaista se paketistaan heti sen saavuttua. Kun viimein pääsin lukemaan sitä, koko kirja hurahti kahdessa päivässä.



James Dougherty oli Marilynin ensimmäinen puoliso. Hän kirjoitti Marilynista, tai oikeastaan Norma Jeanesta, kaksi muistelmateosta: Secret Happiness of Marilyn Monroe ja To Norma Jeane, With Love, Jimmie. Dougherty on myös antanut haastatteluja ja esiintynyt Marilyn-dokumenteissa. Miksei olisi: hän kuuluu niihin ihmisiin, jotka todella tunsivat Marilynin jossain tämän elämänvaiheessa. Hän ei myöskään ole yrittänyt tehdä itsestään tärkeämpää kuin onkaan, vaan päinvastoin: Dougherty korostaa, ettei hän tuntenut Marilyn Monroeta. Hän tunsi Norma Jeanen.

Dougherty kertoo, kuinka hänen ja Norma Jeanen tarina sai alkunsa, kuinka se eteni ja kuinka se lopulta päättyi. Hänen mukaansa kumpikaan ei aluksi ajatellut toisesta sen ihmeempiä, mutta myöhemmin he rakastuivat toisiinsa. Doughertyn mukaan pari oli todella rakastunut eikä avioliitto ollut vain pakon edessä järjestetty. Marilyn itse usein mainitsi ensimmäisen avioliittonsa vain ohimennen, mihin Doughertylla on selitys: hänen toinen vaimonsa oli äärimmäisen mustasukkainen Doughertyn ensimmäisestä avioliitosta, eikä sallinut ensimmäisen vaimon nimeä mainittavan kotonaan. Doughertyn mukaan Marilyn tiesi tämän (Marilyn soitti kerran Doughertyille) eikä halunnut tuottaa mielipahaa Doughertyn vaimolle kertomalla liikoja ensimmäisestä avioliitostaan. Tämä selitys kuulostaa itse asiassa uskottavalta, sillä samalla tavalla Marilyn vältteli puhumasta äidistään – suojellakseen häntä. Marilynilla kuitenkin oli myös taipumus jättää asiat taakseen ja on mahdollista ettei hän senkään takia ole halunnut erityisesti puhua ensimmäisestä avioliitostaan.



Mitä Dougherty sitten kertoo? Dougherty kertoo ikäänsä nähden kypsästä mutta naiivista Norma Jeanesta, joka teki parhaansa yhteisen kodin eteen. Doughertyista hän sai itselleen perheen, kiintopisteen, jotain johon hän kuului. Norma Jeane oli Doughertyn mukaan hyvä vaimo, ahkera opettelemaan ruoanlaittoa ja siisteyttä arvostava. Norma Jeane oli myös hyvä ystävä, joka lähti miehensä mukaan kalastamaan tai ampumaan (tosin ei eläimiä). Hän kertoo myös parin seksielämästä, mutta kerrankin sen tekee joku, joka on todistetusti ollut paikalla. Tavallaan Dougherty myös odotti tällaista kuuliaisuutta vaimoltaan, sillä hän oli selvästi mies, joka oli omaksunut sen ajan käsitykset vaimon ja miehen perinteisistä rooleista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän olisi arvostanut vaimoaan.

Kaiken kaikkiaan kirjasta saa hyvän kuvan siitä, millaisena Dougherty ensimmäistä avioliittoaan ja ensimmäistä vaimoaan muistelee. Pidin tästä ehkä enemmän kuin Doughertyn toisesta kirjasta yksinkertaisesti siksi, että tämä on tiiviimpi ja rakenteeltaan selkeämpi. Molemmat kirjat ovat kuitenkin hyviä – onneksi Dougherty jakoi muistonsa Norma Jeanesta meidän kaikkien kanssa. Hän oikeasti tunsi Norma Jeanen – vaikka vain muutaman vuoden ajan.



One of the 9 books for her 90th birthday was Secret Happiness of Marilyn Monroe by James Dougherty. Actually, it was the first one I ordered, and I really, really wanted to open it as soon as it arrived. When I finally got a chance to read it, it only took two days.

James Dougherty was Marilyn's first husband. He wrote two memoirs about his time with Norma Jeane: Secret Happiness of Marilyn Monroe and To Norma Jeane, With Love, Jimmie. Dougherty has also been interviewed for books and documentaries about Marilyn. And why not: he is one of those people who actually knew Marilyn at some point of her life. He never tried to make himself more important than he was: he always said that he never knew Marilyn Monroe. He knew Norma Jeane.




Dougherty tells how their story began, how it evolved and how it ended. According to him neither thought of the other in a romantic way in the beginning, but later they fell in love. He feels that they both were in love and that their marriage was not just conveniently arranged. Marilyn often mentioned her first marriage only in passing, but Dougherty has an explanation for that: his second wife was very jealous of his first wife, even to the point of banning her name in their home. According to Dougherty Marilyn knew this (she once phoned him) and didn't want to upset his wife by saying too much about the subject of their marriage. To me this sounds believable, because that is exactly why Marilyn didn't talk too much about her mother: to protect her. Marilyn also had a tendency to leave things and not look back, which is another possible reason for not talking about her first marriage.

So what does Dougherty tell us? Dougherty paints a picture of the mature yet naive Norma Jeane, who did her best in making a home. The Doughertys became a family for her, something she could say she belonged to. According to Dougherty, Norma Jeane was a good wife, eager to learn to cook and keeping the house spotlessly clean. She was also a good friend who went fishing and shooting (although not animals) with her husband. He also shares details about their sex life, but at least he is someone who was actually there. In a way Dougherty seems to have expected his wife to be obedient, as it's clear that he was a man of his times when it came to the roles of husband and wife, man and woman. That doesn't mean he didn't appreciate what she did.




Overall, this book gives us a clear picture of how Dougherty remembers his first marriage and his first wife. I think I prefer this one over his second book, simply because this is more concise (in a good way). Both books are nice to have, and I'm glad Dougherty decided to share his memories with us. After all, he really did know her, even if for a couple of years.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Marilyn Lontoossa / Marilyn in London / Marilyn's Addresses & Marilyn's Footsteps by Michelle Morgan (Finn)

Jopa on otsikko. Koko tämänkertainen postaus on tavallisesta poikkeava, sillä esittelen kaksi kirjaa (ja vähän kolmatta ja neljättäkin), mutta lisäksi keskityn kaupunkiin, jossa juuri vierailin: Lontooseen. Miten Lontoo sitten liittyy Marilyniin (ja Marilyn-kirjoihin)?

Lontoon reissu tuli vähän puun takaa. Yleensä suunnittelen matkat huolellisesti ainakin puoli vuotta etukäteen, luen matkaoppaita, otan selvää missä haluan käydä ja muutenkin elän tulevasta matkasta. Nyt kävi toisin: toukokuun lopulla avattiin Marilyn-näyttely, jonne oli pakko päästä, joten parin päivän harkinta-ajalla varasin reissun. Hups. Varauksesta oli onneksi vielä jonkin aikaa itse reissuun, joten ehdin silti lukea matkaoppaita, ottaa selvää missä haluan käydä ja muutenkin elää tulevasta matkasta. Lähdin matkaan hyvin varustautuneena kahden Marilyn-kirjan kanssa: Michelle Morganin Marilyn's Footsteps sekä Marcelline Blockin Fan Phenomena: Marilyn.




Nuo kaksi kirjaa eivät kuitenkaan jääneet matkan ainoiksi Marilyn-kirjoiksi. Lontoossa on useita upeita kirjakauppoja, jonne tietenkin ryntäsin. Silti sain hillittyä itseni (ja useimmat kirjat sitäpaitsi löytyvät jo hyllystäni) ja ostin vain kaksi Marilyn-kirjaa, nekin heti matkan alussa. Veimme laukut hotelliin ja lähdimme metrolla kohti Portobello Roadia. Emme ehtineet edes Portobellolle asti, kun ensimmäinen kirjakauppa houkutteli sisään. Sieltä löysin Lifen Remembering Marilyn-kirjan kahdella punnalla. Kun pääsimme Portobellolle, siellä oli eräässä kirjakojussa ainakin kymmenen Marilyn-kirjaa. Sieltä löysin pitkään metsästämäni Marilyn's Addressesin.



Marilyn's Adresses ja Marilyn's Footsteps ovat keskenään sisarukset. Kirjailija on sama, vaikka sukunimi on välissä ehtinyt muuttua Finnistä Morganiksi. Marilyn's Addresses on alaotsikkonsa mukaisesti "A Fan's Guide to the Places She Knew" eli opas Marilynille tuttuihin paikkoihin. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, joten vuonna 2012 aika oli kypsä päivitetylle versiolle nimeltä Marilyn's Footsteps. Kirjojen rakenne ja sisältö on pääasiassa sama, mutta Footstepsissä on  uudempaa tietoa kun taas Addressesissa on kuvia. Kumpikin kirja kattaa maailmanlaajuisesti Marilyniin liittyvät paikat aina kouluista teattereihin, Los Angelesista Englantiin. Paikoista kiinnostuneena halusin molemmat kirjat hyllyyni.

Tämän matkan kannalta erityistä oli se, että sekä Marilyn's Addresses että Marilyn's Footsteps kattavat myös Iso-Britannian. Lontoo on Marilyn-kohde paitsi näyttelyiden vuoksi, myös siksi että Marilyn vieraili siellä. Aivan kaikkia Marilyn-kohteita en ehtinyt nähdä, enkä kaikista näkemistäni ehtinyt saada kuvaa, mutta joissain olisin käynyt ilman Marilyn-yhteyttäkin. Sekä Marilyn's Addresses että Marilyn's Footsteps ovat kokonsa puolesta sopivia myös matkalle mukaan otettaviksi. Jompikumpi oli käsilaukussani koko matkan ajan.



Ensimmäinen kohde oli Heathrow'n lentokenttä, jonne koneemme laskeutui. Marilynkin laskeutui samalle kentälle, tosin kenttä on sen jälkeen kokenut melkoisia muutoksia. Lentokentältä jatkoimme hotelliin, sieltä Portobello Roadille ja sieltä Design Center Chelsea Harbouriin, jossa oli koko matkan pääkohde: Marilyn-näyttely. Kaikki näyttelyssä ollut sekä paljon muuta huutokaupataan marraskuussa Los Angelesissa. En ole koskaan aiemmin nähnyt Marilynin pukuja tai muita tavaroita, ja kokemus oli ihmeellinen. Tämän jälkeen kävelimme reilun kilometrin matkan Fulhamiin, jossa oli toinen Marilyn-näyttely, tällä kertaa valokuvia.



Kun kerran Lontoossa ollaan, pitää nähdä tiettyjä perusnähtävyyksiä. Samoin teki Marilyn aikanaan. Michelle Morgan on kirjoittanut paitsi opaskirjat, myös erinomaisen elämäkerran Private & Undisclosed. Ensimmäinen versio on ihanan iso, mutta toinen, uudistettu versio on pokkari. Siinä on tarkasti selitetty Marilynin vierailu Englannissa. Kirjan mukaan Marilyn ihasteli Big Benin kuminaa, halusi ehdottomasti nähdä National Galleryn, ja puhdisti hattuaan suihkulähteessä Trafalgar Squarella, kun pulu oli  päästänyt läjän sen reunukselle.



Marilyn oli innokas lukija, ja Morganin mukaan hän kiiti innolla Foyle's-kirjakauppaan. Niin tein tietysti minäkin. Myös Piccadilly Circuksella kävelin Marilynin jalanjäljissä. Kun äitini halusi Marks&Spencerille, ehdotin tiettyä liikettä – samaa jossa Marilynkin kävi. Kävin kuvaamassa myös Quaglino's-ravintolan, jossa Marilyn söi, sekä Savoy-hotellin, jossa hänellä oli lehdistötilaisuus.



Matkansa aikana Marilyn sai osittain olla rauhassa tunnistamattomana, mutta kävi myös niin, että hänen ympärilleen kertyi väkijoukko ihmisten tunnistettua hänet. Näin kävi mm. Bond Streetilla ja Regent Streetillä. Marilyn myös vieraili valtavassa Harrods-tavaratalossa, jossa väkijoukko saartoi hänet. Lontoossa on tietysti myös useampi teatteri, jossa Marilyn vieraili. Hän tapasi kuningatar Elizabethin Leicester Squarella sijaitsevassa Empire Theatressa ja osallistui kaksituntiseen keskusteluun brittiläisestä draamasta Royal Court Theatressa Slone Squarella. Arthur Millerin näytelmän ensi-illassa Comedy Theatressa Marilynilla oli päällään upea punainen puku, ja Lyric Theatressa Millerit ja Laurence Olivier ihailivat Vivien Leighiä lavalla. Lyricistä matka jatkui muuten Olivierien kotiin Lowndes Placella, jossa Millerit viihtyivät aamukahteen saakka.



Marilyn's Addresses tai Marilyn's Footsteps kannattaa siis pakata mukaan, jos lähdet Marilyn-kohteiden perään maailmalle. Kaikki tämän postauksen Marilyn-paikkoihin liittyvä tieto on peräisin jommastakummasta kirjasta, ellei toisin mainita. Lopuksi vielä yksi kuva Chelsean uskomattomasta Marilyn-näyttelystä.



I think that has got to be the longest title I've ever had for a blog post. And the whole post is going to be a bit different than usual, because not only am I reviewing two books (and letting you know about a third and a fourth one), I'm also concentrating on a city I just visited: London.  But what has London got to do with Marilyn (books)?

Usually, when it comes to traveling, I plan carefully. I make reservations at least six months in advance, read guide books, find out what I want to see and basically live for the trip ahead. This time it was different: a Marilyn exhibition opened in London in late May, I knew I had to go there, so in only a couple of days I had booked the trip. Whoops. Luckily there was still some time until the actual trip, so I still had time to read guide books, find out what I wanted to see and basically live for the trip ahead. I left home well prepared, with two Marilyn books: Marilyn's Footsteps by Michelle Morgan and Fan Phenomena: Marilyn by Marcelline Block.



Those two books weren't the only MM books of my trip though. There are several gorgeous bookstores in London, and naturally I had to visit. I managed to control myself (and besides, I have most of the titles they had anyways), and only bought two books, right at the start of our trip. After landing, we left our luggage to the hotel and took the tube to Notting Hill Gate, close to Portobello Road. We didn't even make it to Portobello Road when the first bookshop lured me in. I found Life Remembering Marilyn for two pounds. When we made it to Portobello Road, there were at least ten different MM books in one stall. That's where I finally found Marilyn's Addresses.

Marilyn's Addresses and Marilyn's Footsteps are sister books. They are both by the same author, even if her last name has changed from Finn to Morgan between the books. Marilyn's Addresses is "A Fan's Guide to the Places She Knew" and it was published in 1995, so in 2012 time was ripe for a new, revised and updated book called Marilyn's Footsteps. Of course the books are similar, but Footsteps has newer information whereas Addresses has photos. Both books cover Marilyn places all around the world, from schools to theaters, from Los Angeles to England. As I'm interested in locations I definitely wanted both books.



Like I already mentioned, both Marilyn's Addresses and Marilyn's Footsteps also cover England. London is a great place for a Marilyn fan not only because of the two stunning exhibitions but because Marilyn also visited the city. Since we only had four days I didn't visit each and every Marilyn location in London, but I saw plenty. Also, both Marilyn's Addresses and Marilyn's Footsteps fit easily in your bag, so they're easy to carry around when traveling.

Our first MM location was actually Heathrow airport, where our plane landed. Marilyn also landed there, although back then it was quite different. From the airport we continued to our hotel, to Portobello Road, and finally to Design Center Chelsea Harbour, the whole reason for our trip: Marilyn Monroe Legacy of a Legend exhibition. Everything in the exhibition and so much more will be auctioned off in November. I had never seen Marilyn's costumes or other belongings before, so it was a wonderful and amazing experience. From there we walked to Fulham since there was a MM photo exhibition.



Of course you just have to see some of the main sights in London. That's what Marilyn did too. Michelle Morgan has written not only the guidebooks but also an excellent biography, Private & Undisclosed. The first edition is beautiful and large, but the second edition came out in paperback and it has a very detailed description of Marilyn's stay in England. According to the book Marilyn admired the chime of Big Ben, wanted to see the National Gallery and tried to wash her hat in a fountain in Trafalgar Square after a pigeon went 'splat' on the brim.

Marilyn was an avid reader, and according to Morgan she made a beeline to Foyle's bookshop. So did I. I also walked in Marilyn's footsteps in Piccadilly Circus. When my mom wanted to go to Marks&Spencer, I suggested the one on Oxford Street, because Marilyn also shopped there. I also took a photo of Quaglino's restaurant, where Marilyn dined, and Savoy Hotel, where Marilyn had a press conference.



During her visits to London Marilyn sometimes managed to go around unnoticed, but other times she was recognized and mobbed. That happened to her on Bond Street and Regent Street. Marilyn also visited the enormous Harrods store, but was crowded. There are of course several theaters in London, which she went to. She met the Queen at the Empire Theatre on Leicester Square, and took part in a two-hour discussion on British drama in Royal Court Theatre on Slone Square. For the opening of Arthur Miller's play in Comedy Theatre Marilyn wore a red dress, and in Lyric Theatre the Millers and Laurence Olivier saw Vivien Leigh on stage. From Lyric Theatre the Millers and the Oliviers continued to the Oliviers' home on Lowndes Place, and the Millers didn't leave until two in the morning.



As you can see, you should really pack Marilyn's Addresses or Marilyn's Footsteps with you if you're traveling and want to know where Marilyn went to. All of the information here comes from these two books, unless otherwise stated. Let's end this long post with one last photo from the Chelsea exhibition.